Tulosta tämä sivu

Kirjallisuus

ELEKTRONISEN SODANKÄYNNIN HISTORIAN KIRJALLISUUTTA Tässä on lueteltu muutamia teoksia ja muita kirjallisia lähteitä elektronisen sodankäynnin historiasta. Luettelossa on pääosin suomenkielisiä lähdeteoksia. Kirjat on pyritty luettelemaan julkaisuajankohtansa mukaisessa järjestyksessä.

 

Reino Hallamaa: "Salakirjoitustaidon perusteet" (1937).

Luutnantti Hallamaa nimitettiin Yleisesikunnan (nyk. Pääesikunta) tilastotoimiston toimistoupseeriksi toukokuussa 1934 ja sittemmin radioupseeriksi 1937. Hän sai tuolloin tehtäväkseen kirjoittaa kokemuksiensa (mm. ulkomaan vierailut) ja opiskelujensa pohjalta salakirjoituksesta kertovan oppaan. Kirja julkaistiin toukokuussa 1937 ja se oli koostettu lukuisista Hallamaan keräämistä lähteistä. Kirjan päätarkoituksena oli antaa ulkopuolisille, erityisesti Neuvostoliiton vakoilijolle, vähättelevä kuva Suomen tiedustelun tasosta. Niinpä kirjassa kuvailtiin yksinomaan sellaisia menetelmiä, jotka olivat maailmalla jo tiedossa. Suomalainen osaamistaso oli tuossa vaiheessa jo merkittävästi korkeampi, olihan Hallamaa kumppaneineen harjoitellut venäläisten viestien avaamista jo varhaisesta 1920-luvusta asti.

Voit ladata kirjan PDF-versiona täältä.

 

Päämajan viestiosasto I: "Radiosähkötyksen koulutusopas" (1943).

Radiotiedustelijan tärkeimpiä taitoja oli hyvä kyky vastaanottaa nopeaa sähkötystä (Morse-koodia) radiotaajuuksilta. Tiedustelua ja sissitoimintaa toteuttaneiden kaukopartiomiesten tuli osata lähettää sähköttämällä radioviestit mahdollisimman nopeasti ja lyhyesti, jotta vihollisen radiotiedustelu ei onnistuisi löytämään signaalia ja suuntimalla paikantamaan partion sijaintia. Sähkötyskoulutuksen tehostamiseksi laadittiinkin uusi koulutusopas vuonna 1943.

Voit ladata kirjan PDF-versiona täältä.

 

Joppe Karhunen: Salasanomia ja neilikoita (Otava 1960).

60-luvulla kirjoitettu kirja Reino Hallamaasta. Kirjassa on lähinnä hauskoja pikku tapahtumia, jotka liittyvät vain löyhästi radiotiedusteluun. Yksityiskohtia ei uskallettu vielä tuohon aikaan paljastaa. Nykylukijalle kirjasta tulee mieleen nuorille kirjoitetut seikkailuromaanit. Jukka L Mäkelä: Salaista palapeliä (WSOY 1964).Kirjassa on lyhyitä seikkailunomaisia tarinoita vakoilusta, sisseistä ja jopa radiotiedustelusta.

 

Jukka L. Mäkelä: Salaisen sodan saatosta (WSOY 1965).

Yllättävän paljon yksityiskohtaisia pikkutietoja ja tarinoita Suomen radiotiedustelun aikaansaannoksista toisessa maailmansodassa.

 

Gilles Perrault: Suuren maihinnousun salaisuudet (WSOY 1968).

Kirja, johon on kohtuullisen hyvin koottu asioita jotka vaikuttivat Normandian maihinnousun onnistumiseen niin hyvin kuin se onnistui. Tämän voisi luokitella kohtaan ”Vakoilukirjat”, mutta eritysesti kirjan viimeinen kappale ”Sataviisitoista viimestä tuntia” kertoo tarkkaan ja selkeästi myös elektronisen sodankäynnin osuudesta Normandian maihinnousussa.

 

U.A. Käkönen: Miehityksen varalta. Päämajan tiedustelua 1943–1945 (Otava 1970).

Lisää erittäin mielenkiintoisia yksityiskohtia suomalaisten tiedustelumiesten sodasta ja varsinkin sodan loppuvaiheista mm. Valvontakomission vastaisesta tiedustelutoiminnasta, Stella Polariksesta yms.

 

Aladar Paasonen: Marsalkan tiedustelupäällikkönä ja hallituksen asiamiehenä (Weiling+Göös 1974).

Eversti Paasonen toimi Reino Hallamaan esimiehenä ja valottaa Pääesikunnan näkökulmasta sodanaikaista tiedustelua kaikkine ongelmineen. Kirjassa kuvataan myös hieman radiotiedustelun toimintaa ja annetaan sille erityisen suuri kiitos.

 

F.W. Winterbotham: "Operaatio Ultra" (WSOY 1976).

Enigma-salakirjoituksen purkamisesta ensimmäinen julkinen teos, Operaatio Ultran vaikutus sodankäyntiin. Enigman salakirjoituksen purkamisen ideaa kirjassa ei käsitellä, enemmänkin tapahtumia ja niiden vaikutuksia kokonaisuuteen. Tämän kirjan myötä Operaatio Ultra tuli lopulta julkiseksi, ollen sitä ennen täysin salaista tietoa yli 30 vuotta. Voidaan jopa väittää, että ennen näiden tietojen paljastumista julkaistut kirjat II Maailmansodan tapahtumista ovat puutteellisia.

 

Harry Lewing: Operaatio Stella Polaris (Kirjayhtymä 1977).

Kirjan kirjoittaja Harry Lewing oli tedustelu-upseeri ja kirja kertoo hänen kokemuksensa ja näkemyksen sotasyksyn 1944 huippusalisesta Sella-Polaris operaatiosta, josta eivät koomisetkaan seikkailut puuttuneet. Operaatio Stella Polaris on ensimmäinen henkiökohtainen tilitys tapahtumista,jotka ovat tähän saakka olleet sotakirjallisuutemme valkoisia sivuja. Se on silminnäkijäkuvaus ajopuusta, josta tuli uppotukki. (kiitos Erkki Lehtoselle yhteenvedosta).

 

Joppe Karhunen: Reino Hallamaan Salasanomasotaa (Weiling+Göös 1980).

Tässä kirjassa uskalletaan jo kertoa mitä eversti Reino Hallamaan perustamat radiotiedustelujoukot saivat sotien aikana tehtyä. Kirjaa voidaan pitää parennettuna painoksena Salasanomia ja Neilikoita -kirjasta ja ”tarinamuotoisena” Reino Hallamaan elämänkertana. Myös Varikkokomppanian rakentamien Kyynel-partioradioiden tarina kerrotaan osaltaan teoksessa. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos kaikille suomalaisesta radiotiedustelusta kiinnostuneille.

 

Jukka Rislakki: Erittäin Salainen – Vakoilu Suomessa (Love kirjat 1982).

Sensaatiohakuisesti koottu kirja vakoilusta ja tiedustelusta, jossa oli hyvin vähän uutta tietoa – varsinkin jos edellä mainitut kirjat on jo lukenut. Kuten eräs aikalaisarvostelija totesi: ”Tiedustelualan sosiaalipornoa”.

 

Raimo Heiskanen: Saadun tiedon mukaan. Päämajan johtama tiedustelu 1939–1945 (Otava 1989).

Tutkielman oloinen teos Päämajan johtamasta tiedustelusta maailmansotien aikana. Paljon perustietoa kuuntelutiedustelujoukoista, kalustosta jne.

 

Raimo Heiskanen: Stella Polaris (Otava 1994).

Suomen armeijan entisen tiedustelupäällikön kirjoittama kompakti teos, jossa valotetaan Suomen ja Ruotsin tiedusteluyhteyksiä 1900-luvun alusta alkaen sekä kuvataan asiallisesti operaation taustoja ja tapahtumia.

 

Erkki Pale, Reijo Ahtokari: Totuus Stella Polariksesta (Painotalo Auranen Oy 1994).

Operaatiossa mukana olleen upseerin kuvaus tapahtumista ja niiden jälkimainingeista. Kirjassa tuodaan esiin eri henkilöiden näkökantoja ja niiden välisiä ristiriitaisuuksia. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen teos operaatio Stella Polariksesta kiinnostuneille.

 

Erkki Pale, Reijo Ahtokari: Suomen Radiotiedustelu 1927–1944 (Hakapaino 1998).

Suositeltava teos otsikkonsa mukaisesta aiheesta. Kattavin julkaistuista maavoimien elektronisen sodankäynnin historiikeista.

 

Michael Smith: Station X – The codebreakers of Bletchley Park (1998).

Yksi monista Enigma -salausjärjestelmän murtamista esittelevä kirja. Lyhyt ja ytimekäs kuvaus Bletchley Parkin koodinmurtajien elämästä sekä ko. keskuksen keskeisimmistä saavutuksista toisen maailmansodan aikana. Huom. kirja on englanninkielinen.

 

Simon Singh: Koodikirja – Salakirjoituksen historia. (Tammi 1999).

Kohtuullisen kattava kuvaus salakirjoituksen ja etenkin salakirjoituksen purkamisen historiasta. Erittäin hyvä kuvaus Saksalaisten Enigma-laitteiston toimintaperiaatteesta ja siitä, miksi tämän koneen salakirjoitus kyettiin kaikesta suojauksesta huolimatta purkamaan. Kirjassa on muitakin kiintoisia tarinoita myös lähihistorian sotien tapahtumista salakirjoituksen suunnalta katsottuna.

 

Michael Smith: The Emperor's Codes (2001).

Kuvaus Japanin rintaman viestitiedustelusta sekä siitä, kuinka liittoutuneet mursivat japanilaisten viestiliikenteen suojauksen. Kirjassa on kuvattu näihin liittyvää historiaa sekä englantilaisten että amerikkalaisten näkökulmasta. Huom. kirja on englanninkielinen.

 

James Bamford: Body of Secrets – How America's NSA and Britain's GCHQ eavesdrop on the world (Random House Inc 2001).

Bamfordin kirja kuvaa hieman tuorempaa historiaa eli on kuvaus toisen maailmansodan jälkeisen angloamerikkalaisen (viesti)tiedustelun historiasta siinä muodossa, kuin eri tahot tästä haluavat kertoa. Joka tapauksessa kirja on kiehtova läpileikkaus 1950-luvulla lentokoneilla tehdyistä radiotiedustelu- ja valokuvauslennoista aina Internet- ja satelliittiajan informaatiotulvan seulontaan. Teoksessa käydään läpi myös viestitiedustelun merkitystä keskeisissä 50-luvun jälkeen tapahtuneissa kansainvälisissä konflikteissa ja sodissa. Huom. kirja on englanninkielinen.

 

Ohto Manninen, Timo Liene: Stella Polaris - Suomalaista sotilastiedustelua (Edita 2002).

Laaja teos, johon kerätty huomattava määrä Stella Polaris -operaatiostä jälkeen jääneiden autenttisten, jatkosodassa avattujen salasanomien sisältöä. Kirjassa on myös viimeisin tieto siitä, mitä Stella Polaris -aineistolle lopulta kävi.

 

Mikko Karjalainen (toim.): Salaisen sodan sivut (Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian julkaisuja, 2003).

Artikkelikokoelma, joka perustuu Maanpuolutuskorkeakoulun Sotahistoria laitoksen ja Sotamuseon vuonna 2003 järjestämän yleisöluentosarajan luentojen materiaaleihin. Teoksessa käydään läpi Jatkosodan aikaista sotilastiedustelu- ja vakoilutoimintaa eri näkökulmista. Radiotiedustelua esitellään Timo Lieneen kirjoittamassa artikkelissa "Radiotiedustelu – Jatkosodan äänetön sotilas". Teos tarjoaa lukijalleen hyvän yleiskuvan Suomen sodanaikaisesta sotilastiedustelutoiminnasta sekä tiiviin yhteenvedon tuon ajan radiotiedustelusta.

 

Kenneth Macksey: The Searchers – Radio Intercept in Two Word Wars (Casell 2003).

Tiivis lukupaketti liittoutuneiden radiokuuntelun historiasta ja kehityksestä ensimmäisen ja toisen maailmansodan ajalta. Kirjassa kuvataan englantilaisten ja amerikkalaisten kuuntelu- ja radiosuuntimatoiminnnan historiaa sekä painopistealueita mm. sukellusvenesodankäyntiin ja eri sotanäyttämöiden toiminnan tukemiseen. Aiheeseen liittyvä linkkivinkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Y-stations Huom. kirja on englanninkielinen.

 

Nils-Erik Stenbäck: Vaaran Merkit (Suomen Sotilas, 3. painos 2004).

Teos on kirjoittajan muistelmat sodanajan tiedustelu-upseerina toimimisestaan sekä ulkomailla että jatkosodan ratkaisuhetkillä Päämajassa. Teos painottuu kuvaamaan enemmänkin eri lähteistä saadun tiedon analysointia ja tulkitaa sekä kirjassa tarkastallaan joidenkin kriittisten tiedustelutietojen tulkinnan ja tiedon välittymisen katkoksia eri tasoilla. Kirja on mielenkiintoinen ajankuvaus tapahtumia ja tilanteita näköalapaikalta seuranneen silmin.

 

Stacey Perman: Spies, Inc.: Business Innovation from Israel's Masters of Espionage (2004).

Pokkari esittelee Israelin armeijan teknisen tiedustelun erikoisyksikköä (Unit 8200) ja tässä sivutaan muiden teknisten aiheiden yhteydessä myös viestitiedusteluun liittyviä asioita. Kirjan teemana on myös pohtia millainen vaikutus armeijan erikoisyksiköillä on siihen, että Israelissa on nyttemmin useita mm. tietoturvallisuuteen erikoistuneita ja alalla erittäin menestyneitä yhtiöitä (Checkpoint yms.). Mielenkiintoinen lukupaketti, joka valoittaa pienen maan selvitymisstragiaa teknologiaan panostamalla.

 

Jon Latimer: Luoteja ja pajunköyttä - harhautus sodankäynnissä (Ajatus Kirjat/Gummerus Kustannus Oy 2006).

Heikki Tiilikaisen suomentama teos tarjoaa herkullisen läpileikkauksen harhauttamisen historiaan sodankäynnissä eli on yhteenveto sotilaallisen bluffaamisen historiasta. Varsinaisen teoksen lisäksi suomentaja on kirjoittanut teokseen lyhyen yhteenvedon samasta aihealueesta Suomen sodankäynnin historiassa.bVaikka teos ei suoraan ole viestitekniikka-aiheinen, on tälläkin saralla viestitoiminnalla ollut oma merkkittävä osansa sekä tiedustelun että vastapuolen harhauttamisen työvälineenä.

 

Jari Leskinen, Antti Juutilainen (toimittaneet): Jatkosodan Pikkujättiläinen (WSOY 2006).

Lauri Lehtonen on kirjoittanut Pikkujättiläiseen erinomaisen historiikin "Radiotiedustelu jatkosodassa" suomalaisesta radiotiedustelusta. Kirjoitus valaisee toiminnan kattavasti, esittelee joukot, radiotiedustelun toimintaprosessin ja sisältää mainioita kuvia yksityiskokoelmasta. Sopii erityisesti lukijalle, joka haluaa löytää tiivistetyn ja tuoreen tietopaketin sotiemme radiotiedustelutoiminnasta.

 

Robert Brantberg: Käärmeenpesä (Revontuli/Gummerus 2007).

Kirjassa kuvataan tiedustelun ja erityisesti radiotiedustelun kehitystä ja vaiheita avainhenkilöiden kautta sekä esitellään Stella Polaris −operaation vaiheita ja tulkintoja tekijän näkökulmasta. Helppolukuista luettavaa ja hieman "kevyemmällä otteella" kirjoitettu kuin useammat muut Stella Polarista käsittelevät kirjat, vaikka teksti välillä hieman toistaakin itseään.

 

Christopher Swenson: Cryptanalysis: Techniques for Advanced Code Breaking (John Wiley & Sons 2008).

Valtaosaltaan sujuvasti luettava kirja, joka taustoitaa sekä historiallisia että nykypäivän salausmenetelmiä sekä näitä vastaan käytettyjä hyökkäystapoja.

 

Johanna Parikka Altenstedt: Operation Stella Polaris (Efron & Dotter 2009).

Viimeisin Stella Polaris -operaatiota kuvaava kirja ilmestyi ruotsinkielisenä kesällä 2009. Kirjan esittely: "I slutet av september 1944 ägde den omdiskuterade och topphemliga operationen Stella Polaris rum. Hela den finska signalspaningen och det hemliga arkivet flyttades till Sverige. Allt för att det inte skulle falla i Sovjetunionens händer vid en invasion. Även signalspanarnas familjer följde med, eftersom det fanns risk för utpressning och terror om de stannade i Finland. Här berättas historien om Operation Stella Polaris, dess bakgrund och konsekvenser men också om männniskorna som drabbades. Om kvinnorna som rycktes upp med sina rötter och om barnen som inte fick veta vad pappa jobbade med. Vad låg bakom Operation Stella Polaris? Hur införstådd var den svenska regeringen? Vilken var britternas roll i operationen, och vad hade de för sig på Åland? Vad hände med det hemliga arkivmaterialet? Åverlevande "stellister" och anhöriga berättar sin historia. Total 241 sidor." Kirjan yhteydessä avattiin aiheelle omistettu internet-sivusto, josta kannattaa vilkaista varsinkin kohtaa "Gallery" mainioine kuvineen: www.stellapolaris.net. Kirja on kirjoitettu uudestaan suomeksi ja julkaistu nimellä Stella Polaris – suuri suomalainen vakoilutarina (Docendo 2010).

 

Ville Kaarnakari: Operaatio Übung -42 (Kustannusosakeyhtiö Tammi 2010).

Erinomaisen sujuvasti ja harvinaisen asiantuntevasti kirjoitettu seikkailuromaani jatkosodan melskeistä. Tositapahtumiin perustuva kirja kuvaa suomalaisen tiedustelun toimintaa salaisen Harjoitus -42:ksi nimetyn operaation puitteissa, kun oli saatu vihiä saattue PQ-17:n liikkeistä Jäämerellä, sekä eritoten siitä, millaista apua länsiliittoutuneet olivat saatueen mukana Neuvostoliittoon lähettämässä. Pääosassa ovat suomalaiset sissit, mutta myös elektroninen tiedustelu pyörii jatkuvasti taustalla.

 

Lauri Lehtonen, Timo Liene, Ohto Manninen: Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia – Suomen radiotiedustelu sodassa (Docendo Oy 2016).

Kustantajan kuvaus kirjasta: ”Suomen radiotiedustelun johtajan Reino Hallamaan miesten oivallukset olivat monien nerokkaiden ratkaisujen taustalla. Teos kertoo radiotiedustelumme onnistumisista ja epäonnistumisista sotavuosina 1939–1945 – suurelta osalta aiemmin tutkimattoman aineiston avulla. Uutta lähdeaineistoa on tullut käyttöön Ruotsista, Yhdysvalloista ja jopa Suomen arkistoista. Arvokas on myös virkakäyttöön tehty Hallamaan laaja haastattelu 1970-luvulta.

Radiotiedustelijat avasivat vihollisen salasanomia ja suuntivat esikuntien sijainteja ja siirtymisiä. Radiotiedustelun menestys oli keskeinen tekijä isänmaan kohtalon hetkillä talvisodassa, kesäsodassa 1941 ja kesällä 1944.

Diplomaattisanomien avaajien saavutuksia on hehkutettu, pääosin syystäkin. Toisaalta teos paljastaa, että ulkopolitiikan kannalta tärkeiden amerikkalaissanomien lukumahdollisuus oli vähäinen eräinä tärkeinäkin aikoina. Radiotiedustelun sodanjohdolle antamat ilmoitukset ovat valtaosin kadonneet – yllättävän paljon on löytynytkin niiden sisällöstä kiertotietä. Diplomaattiilmoituksista on säilynyt noin 2/3, ja niiden sisältö on nyt ensi kerran tutkittu.

Teos kertoo lisäksi maamme radiotiedustelun kiinteästä yhteistyöstä Englannin, Ruotsin, Saksan, Japanin ja Unkarin tiedusteluelinten kanssa ja siitä arvostuksesta, jota suomalaiset nauttivat näiden keskuudessa.

Kun kyseessä oli erittäin salainen ja arka toimiala, ei ole ihme, että yhteistyökumppanien suhteet olivat väliin lähes katkeamassa, esimerkiksi Ruotsin ja Saksan kanssa, ja katkesivatkin jatkosodan alkuvaiheessa Englannin kanssa.

Tekijät, insinöörieversti Lauri Lehtonen, majuri Timo Liene ja professori Ohto Manninen ovat tutkineet aihetta pitkään ja ovat johtavia asiantuntijoita.”

 

 

Jos mielestäsi jokin oleellinen teos puuttuu tältä listalta, ole ystävällinen ja lähetä kirjan nimi ja mahdollisesti myös kuvaus sähköpostilla osoitteeseen tiedotusvastaava ät elsokilta.net

 

Edellinen sivu: Kuvagalleria
Seuraava sivu: Linkit

Uutiset

Sivu 1 / 6  > >>

Kategoria: General
Kirjoittaja: Tiedottaja
Lokakuussa 2016 julkaistiin Ohto Mannisen, Lauri Lehtosen ja Timo Lienen kirjoittama kirja Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia, joka kertoo radiotiedustelumme toiminnasta sotavuosina 1939–45.
Kategoria: General
Kirjoittaja: Tiedottaja

Kouvolan Sotilasradiomuseo järjestää 10.–11.9. (lauantai-sunnuntai) matkan Pietariin ja Kronstadtiin. Pietarissa tutustutaan sotamuseoon ja Kronstadtissa Popov-museoon. Matka varmasti kiinnostaa myös ELSO-killan jäseniä.

Matka Kronstadtiin kulkee Suomenlahden ali ja yli menevää patotietä, joten sekin nähdään matkalla.

Matkan kustannus on n. 250 €/henkilö + viisumikulut. Ilmoittautuminen matkalle 30.7. mennessä

Ilmoittautuminen sähköpostilla: museo@putkiradiomuseo.fi

Kategoria: General
Kirjoittaja: Tiedottaja
ELSO-kilta kokoontuu vuosikokoukseen Turkuun lauantaina 9.4. klo 15 alkaen. Kokouksen lisäksi päivän ohjelmassa on esitelmiä, ruokailu ja sauna. Kaikki jäsenet toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi.