Tulosta tämä sivu

Ilmavoimien radiotiedustelu jatkosodassa

Lauri Lehtonen

Artikkeli on julkaistu alunperin kirjassa Sotahistoriallisen aikauskirja 27 (2008).

Ilmavoimien oma radiotiedustelu käynnistyi varsin myöhäisessä sodan vaiheessa, vuoden 1943 loppupuolella. Se pääsi kuitenkin nopeasti tehokkaaseen toimintaan. ylijohdon radiotiedustelun luomalta perustalta. Radiotiedustelumme yli kymmenen vuotta kestänyt kehitysvaihe ennen Talvisotaa oli pohjana sotien merkittäville saavutuksille ja antoi tiedollisen ja taidollisen lähtökohdan myös ilmavoimia palvelevalle radiotiedustelulle.

Luutnantti Reino Hallamaan vuonna 1927 käynnistämä ja 1930-luvulla jo merkittävään toiminnalliseen valmiuteen päässyt radiotiedustelu jakautui ennen Talvisotaa kahteen päätoimintahaaraan, maa- ja meripuoleen. Alkuvaiheissa nämä toimivat erillisten yksikköjen tapaan, vaikka niillä ei mitään virallista organisaatiokaaviota nimityksineen vielä ollutkaan. Kaikki toiminta tapahtui rauhan aikana YE:n Tilastotoimiston (toimisto V) ja Talvisodan aikana Päämajan Viestitiedustelutoimiston eli Tied. 2:n yleiskaton alla.1

Radiotiedustelun toiminnallinen keskuspaikka ennen Talvisotaa oli Lahdenpohjassa. Meripuoli siirtyi 1930-luvun puolivälissä kesäajoiksi toimimaan Kannakselle, ensin parina kesänä Seivästölle ja kesiksi 1938 ja 1939 Terijoelle. Terijoella toimi pieni ryhmä koko talven 1938 – 1939. Meripuolen kohteena oli luonnollisesti Punalippuinen Itämeren laivasto. Sen viestiliikenteeseen perehdyttiin ja sen salaamiskoodeihin päästiin kiinni niin, että ennen Talvisotaa pystyttiin sen sanomat avaamaan ja sitä kautta sen toiminta seuraamaan varsin hyvin. Ainakin vuoden 1939 alkupuolelta lähtien seurattiin myös Itämeren laivaston ilmavoimien radioliikennettä, jonka viestitysjärjestelmät olivat samat kuin varsinaisen laivastonkin.2

Juuri ennen Talvisotaa radiotiedustelun toimintakeskukset vedettiin taaksepäin, maapuoli Säämingin Rauhalinnaan ja meripuoli Tuusulaan, jossa kuuntelukeskus perustettiin Lotta-opistoon. Näissä toimittiin Talvisodan ajan. Meripuolen tiedustelukeskuksessa Tuusulassa seurattiin ja siepattiin varsinaisen laivaston viestityksen lisäksi myös laivaston ilmavoimien radioliikennettä, joka ilmeisesti pääosin liittyi Baltiassa toimivien pommikoneyksiköiden ja niiden tukikohtien toimintaan. Varsinaiseen reaaliaikaiseen ilmatoiminnan seuraamiseen ei päästy. Tähän oli useitakin syitä. Suuntimoita ei ollut, joten kohteiden paikantaminen perustui pääasiassa avattujen sanomien sisältöön. Toisaalta sanomien avaaminen vaati aikansa, vaikka koodit hyvin hallittiinkin. Avattujen sanomien ja radiotiedusteluun aina olennaisesti kuuluvan radioliikennetutkimuksen avulla saatiin kuitenkin merkittävää tietoa mm tukikohtien sijainnista, kone- vahvuuksista, tappioista jne. Dokumentteja ei näistä asioista ei ole säilynyt. Tiedot perustuvat muutaman silloin mukana olleen veteraanin haastatteluun. Tässäkin suhteessa rajoittavana tekijää on se, että salaamissyistä ei kuuntelijatasolle annettu mitään palautetta kohteista tai tuloksista. Tiedot liikkuivat enemmän tai vähemmän huhujen tapaan kuuntelijajoukon keskuudessa.3

Toisaalta on tietoja siitä, että ruotsalaisten vastaavan kuuntelutoiminnan tuloksia olisi saatu Suomen ilmavalvonnan käyttöön. Bengt Beckman teoksessaan ”Svenska kryptobedrifter” kertoo tästä. Ruotsin radiotiedustelun kuuntelupisteitä oli Talvisodan aikana Lidingössä. (FRA:ta ei vielä tässä vaiheessa ollut perustettu). Meritiedustelupuoli työskenteli huvilassa, josta käytettiin peitenimeä Krybo. Talon hallinnosta vastaava upseeri totesi tarkastuskierroksellaan, että yläkerran salin parkettilattiaan oli sahattu aukko. Asiasta myöhemmin kertonut radiotiedustelija totesi: ”Det var för finnarnas skull”. Selitys oli se, että merikuuntelu vastaanotti myös meri-ilmavoimien sanomia. Todettiin, että niistä selvisi mm pommikoneiden kohdetietoja. Nämä tiedot piti mahdollisimman pian saada suomalaisille. Vastaanotetut sanomat piti saada suorinta tietä avaajille, jotka työskentelivät alemmassa kerroksessa, siksi aukko lattiassa4 . On mahdollista, että tämä toiminta tapahtui jo vuonna 1938 sovitun Suomen ja Ruotsin välisen ilmavalvonta-yhteistoiminnan puitteissa5 .

Päämajan radiotiedustelu organisoitiin vasta juuri ennen jatkosodan puhkeamista omaksi toiminnalliseksi yksikökseen Päämajan Radiopataljoonaksi (PMRadP), johon eri toimintahaaroja varten oli perustettu omat komppaniat6 . Omaa alayksikköä ilmavoimatiedustelua varten ei organisaatioon tässä vaiheessa sisältynyt.

Ilmavoimen radiotiedustelu käynnistyy7

Radiotiedustelun erinomaiset tulokset erityisesti jatkosodan alkuvaiheissa antoivat lähtökohdan ajatuksille perustaa ilmavoimien piiriin oma, vain sitä palveleva radiotiedustelu. Ilmavoimien johdon omassa käytössä oleva tiedusteluvoima palvelisi parhaiten ilmavoimien omia erityistarpeita ja takaisi nopean tiedon saannin maasotaa paljon nopeatempoisemmassa ilmasodassa. Ensimmäiset ajatukset esitti eversti Richard Lorenz jo lokakuussa 19418 . Asiaa alkoi ajaa edelleen silloinen ilmavoimien viestikomentaja majuri Matti Virva9 .

Marraskuussa 1941 luutnantti Mauri Hartikainen siirrettiin Päämajan Radiopataljoonaan sen toimintaan tutustumista varten. Hartikainen perehtyi erityisesti Päämajan Radiopataljoonan moottoroituun komppaniaan (3.K eli MO) Itä-Karjalassa sekä Radiotiedustelukeskukseen (RTK) Sortavalassa. Myös luutnantti Georg-Eric Strömberg oli jossakin vaiheessa tutustumassa 3./PMRadP:n toimintaan10 . Heti alkuvaiheessa oli ajatuksena, että ilmavoimien radiotiedusteluyksikön tulisi olla MO:n tapaan liikkuva. Perehtymisvaiheen jälkeen Hartikainen teki esityksen ilmavoimien radiotiedusteluyksikön kokoonpanosta ja kalustosta11 .

IlmavE:ssa oli tultu kuitenkin toisiin ajatuksiin. Vihollisen ilmavoimiin kohdistuva tiedustelu päätettiinkin järjestää kaukopartioiden avulla siten, että lentotukikohtien läheisyydessä toimivat partiot viestittäisivät havaintonsa tukikohdista ja niiden toiminnasta. Maaliskuussa 1942 käynnistettiin Naarajärvellä ilmavoimien kaukopartiohenkilöstön koulutus ns. Ilmavalvontaerikoiskurssina. 1.6.1942 annetulla Ilmavoimien Esikunnan käskyllä aloitti toimintansa ilmavoimatiedustelua palveleva kaukopartio-osasto H päällikkönään kapteeniksi ylennetty Mauri Hartikainen12 . Vihollisen lentotukikohtia koskevien tietojen hankkiminen ja varsinkin niiden nopea välittäminen tarvitsijoille kohtasi monia vaikeuksia. Partiot tuottivat kyllä runsaasti maavoimia hyödyttäviä tietoja, mutta ilmavoimien kannalta tulokset eivät vastanneet odotuksia. Niinpä Ilmavoimien Esikunta antoi 14.9.1942 käskyn osasto H:n lakkauttamisesta.

Jo ennen tätä oli ilmavoimia palvelevan radiotiedustelun käynnistämiseen ja kehittämiseen tähtäävät tutkimukset ja valmistelut käynnistetty uudelleen. Heinä-elokuussa oli Päämajan Radiopataljoonan moottoroitu 3. komppania (MO) suorittanut Le.R 2:n (eversti Lorenz) pyynnöstä koemielessä vihollisen ilmavoimien puheliikenteen kuuntelua liikenteen laadun ja siihen kohdistuvan tiedustelukuuntelun mahdollisuuksien selvittämiseksi. Kokeiluraportin 12.8.1942 on laatinut ilmavoimien luutnantti Georg-Eric Strömberg ja allekirjoittanut sen yhdessä 3./PMRadP:n päällikön kapteeni Heikki Sysimetsän kanssa13 . Raportin mukaan kuuntelu antoi runsaasti tietoja vihollisen ilmavoimien toiminnasta, joskin ”lentokoneasemia voidaan kuunnella ainoastaan koneiden lentäessä verrattain lähellä kuunteluasemaa”. Raportissa päädyttiin ehdotukseen, jonka mukaan kuuntelutoiminta olisi keskitettävä ilmavoimien hävittäjätukikohtiin. Kuuntelijoiksi katsottiin voitavan kouluttaa keitä hyvänsä venäjänkielen taitoisia henkilöitä. Kuuntelutehtävää pidettiin siinä mielessä varsin helppona. Kuuntelutuloksia tukeva suuntimistoiminta katsottiin tärkeäksi, joskaan siitä ei kokeilussa voitu kaluston puuttuessa saada kokemuksia.

Pian tämän raportin valmistuttua eli jo 23.8.1942 ilmavoimien viestikomentaja everstiluutnantti Veikko Saura antoi kapteeni Hartikaiselle Ilmavoimien Esikunnassa käskyn Ilmavoimien Radiotiedustelukomppanian suunnittelemisesta14 . Päämajan järjestelyosasto antoi komppanian perustamista koskevan käskynsä 7.9.194215 . Hartikainen siirrettiin 21.9.1942 uudelleen Päämajan Radiopataljoonaan tehtävänään radiotiedusteluyksikön lopullinen suunnittelu ja perustaminen16 .

Hartikaisen avuksi suunnittelutyöhön siirrettiin PMRadP:sta vänrikit Sven Fahlgren, Rope Kojonen ja Lauri Pöyhönen. Käytännössä ryhmä teki työtään Munkkiniemen kartanon Kaartintorpalla, joka tällöin oli PMRadP:n Varikkokomppanian sijoituspaikkana17 . Työ edistyi nopeasti, ja jo kuukauden kuluttua eli 21.10.1942 yksikkö perustettiin. Yksikön nimityksessä esiintyy ristiriitaisuus siinä mielessä, että Päämajan järjestelyosaston käskyssä käytetään nimitystä Ilmavoimien radiotiedustelukomppania (Ilmav.Rad.K). Toisaalta komppania käskyn mukaan perustettiin Päämajan Radiopataljoonaan, josta syystä se PMRadP:n organisaatiokaavioissa esiintyy nimellä 6.K/PMRadP. Päämajan käskyn mukaan ”komppania on komentosuhteessa Ilmavoimien Komentajan alaisena, mutta kuuluu koulutus-, huolto- ja teknillisessä suhteessa PM:n Rad.P:lle”. Komppanian päälliköksi tuli kapteeni Mauri Hartikainen. Johtopaikka sijoitettiin Taavettiin.

Heti vuoden 1942 loppupäivinä alkoivat kalustohankinnat samoin kuin intensiivinen koulutus. Kesäkuussa 1943 komppanian johto ja samalla koulutustoiminta siirrettiin Lahdenpohjaan. Syyskuun 1943 kuluessa eli noin 9 kuukauden kuluttua aloittamisesta oli riittävä henkilöstö-, koulutus- ja kalustovalmius saavutettu ja komppania siirrettiin joukkueittain ilmavoimien eri yksikköjen käyttöön.

Joukkueet Johtajat Sijoitus Tuettava joukko
I J.
II J.
III J.
Ltn Sven Fahlgren
Ltn Rope Kojonen
Vänr Lauri Pöyhönen
Suulajärvi
Juurikorpi (Kymi)
Hirvas
Le.R 3
Le.Lv.34
Le.R 2

Ilmavoimien radiotiedustelukomppania (6./PMRadP)

Tiedustelutoiminta komppaniaorganisaatiossa käynnistyy

Jo joulukuussa 1943 everstiluutnantti Veikko Saura laati muistion, jossa hän loi katsauksen radiotiedustelukomppanian toimintaan ja siitä saatuihin kokemuksiin18 . Tässä vaiheessa noin kolme kuukautta kestänyt toiminta oli kokeiluluonteestaan huolimatta tuottanut merkittäviä tuloksia. Alkuperäisenä ajatuksena oli ollut, että komppania olisi ryhmitetty siten, että jokaiselle sotatoimialueen kannakselle olisi tullut joukkue. Edellä esitetyn taulukon mukaiseen ryhmitykseen oli päädytty osin viestiyhteyssyistä, osin myös sen takia, että lentotoiminnan painopiste oli siinä vaiheessa Suomenlahdella ja Karjalankannaksella.

Sauran lausunnon mukaan Suulajärven ja Kymin (Juurikorven) joukkueet olivat saaneet hyvän otteen vihollisen hävittäjätoimintaan, tuloksena muun muassa muutamien voitollisten ilmataistelujen aikaansaaminen. Hirvaksen joukkue oli vähäisen lentotoiminnan vuoksi saanut näennäisesti heikompia tuloksia, mutta suhteellisesti arvioituna senkin tulokset olivat hyviä.

Yhteenvetona Saura totesi, että hävittäjätoimintaan kohdistuvan tiedustelun osalta komppania oli saanut kiinteän otteen vihollisen 13. Ilma A:n ja osittain 7. Ilma A:n puheliikenteeseen. Puutteita oli 7. Er.Ilma A:a, 14. Ilma A:a sekä Itämeren laivaston ilmavoimia ja ilmavalvontaverkkoja koskevissa tiedustelutuloksissa. Edelleen hän totesi, että puhetiedustelun avulla saadaan vihollisesta myös eräitä varsin mielenkiintoisia henkilökohtaisia yksityispiirteitä. Suuntimiskyky ei ollut erityisen hyvä. Paikantamismahdollisuudet ulottuivat noin 200 km säteellä Pietarin alueelle ja Suomenlahdelle.

Kaukotoimintalentoihin kohdistuva sähkötyskuuntelu oli vielä alkeellisella tasolla. Syitä oli monia, mm. lentojen vähäisyys, radiohiljaisuus ja radioliikenteen vähäisyys yleensä. Sähkötyskuuntelupisteet ovat alkaneet seurata myös vihollisen pinta-alusten liikkeitä. Näin on meritiedustelutiedoilla voitu palvella Merivoimien Esikuntaa ja Le.R 5:ä sekä Le.R 3:a. Puutteina Saura mainitsee myös sääsanomakuuntelun ja oman liikenteen valvonnan puuttumisen.

Alun perin oli suunniteltu, että komppanian komentopaikkaan perustettaisiin myös koko komppanian tiedustelukeskus. Tämä ei ollut vielä toteutunut. Komentopaikka toimi vain hallinnollisena johtoelimenä.

Muistiossaan everstiluutnantti Saura päätyi näkemykseen, että ilmavoimien radiotiedustelun kapasiteettia oli lisättävä. Hänen mukaansa oli välttämätöntä saada koko sotatoimialueen kattava yhtenäinen tiedustelurintama. Näin saataisiin täydellinen kokonaiskuva ja voitaisiin hallita tuntuma vihollisen toimintaan esimerkiksi sen muuttaessa radiotoimintamuotojaan. Toisena perusteluna oli, että Le.R 1:lle ja Le.Lv. 14:lle oli tärkeätä saada radiotiedustelutukea ja kokemusta sen käytöstä. Samoin olisi tärkeätä saada aikaan vastaavasti koko rintaman kattava suuntimoverkko, jonka tuli toimia yhtenä kokonaisuutena hallinnollisista yksikköalistuksista riippumatta.

Radiotiedusteluyksikkö laajennetaan pataljoonaksi

Saura esitti muistiossaan, että tulisi perustaa kaksi kolmen joukkueen komppaniaa käsittävä pataljoona, jonka joukkueet olisi sijoitettu Suulajärvelle, Kymiin, Helsinkiin, Nurmoilaan Hirvakseen ja Tiiksjärvelle. Hän viittasi myös tulevaisuuden sodankäynnin näkymiin, joiden mukaan ilmavoimien merkittävin apuväline tulee olemaan luotain (eli tutka), mutta radiotiedustelun merkitys tulee myös aina säilymään ja kasvamaan.

Sauran esitys 6./PMRadP:n eli Ilmav.Rad.K:n laajentamisesta pataljoonakokoonpanoon hyväksyttiin periaatteessa. Ilmavoimien komentaja teki asiasta esityksen ylipäällikölle 27.12.194319 ja 27.2.1944 annettiin käsky Ilmavoimien Radiopataljoonan perustamisesta20 . Ilmav RadP aloitti toimintansa 15.3.194421 . Perustetun pataljoonan kokoonpano poikkesi Sauran esityksestä siten, että kahden kolmijoukkueisen komppanian sijasta perustettiin kolme kaksijoukkueista komppaniaa. Tähän päästiin yksinkertaisesti siten, että aikaisemmat joukkueet saivat rinnalleen toisen, jolloin joukkueiden lukumäärä kaksinkertaistui, kuten Saura oli esittänyt. Pataljoonan alistussuhteet määritettiin edelleen siten, että se käytön ja yleishuollon suhteen oli Ilmavoimien komentajan alainen, ja muissa suhteissa, joka lähinnä tarkoitti erikoishuoltoa ja erikoiskoulutusta, Päämajan Tied 2:n eli Hallamaan alainen.

Perustamisvaiheessa komppanioiden ryhmitys vastasi aikaisempaa joukkueiden ryhmitystä. Pataljoonan esikunta sijoittui aluksi Suur-Merijoelle. Komppanioiden lisäksi kokoonpanoon kuuluivat nyt sääryhmä ja valvontaryhmä. Sijoituspaikat ja yksiköiden päälliköt olivat seuraavan taulukon mukaiset22 .

Yksiköt Päälliköt Sijoitus Tuettava joukko
Esikunta
1.K
2.K
3.K
Sääryhmä
Valvontar
Kapt Hartikainen
Ltn Fahlgren
Ltn Kojonen
Vänr Pöyhönen
Ltn Kahiluoto
Radiosähk. Sikiö
Suur-Merijoki
Suulajärvi
Juurikorpi (Kymi)
Hirvas
Sortavala
Immola
IlmavE
Le.R 3
Le.Lv.34
Le.R 2
IlmavE
IlmavE

Ilmavoimien Radiopataljoona perustamisvaiheessa

Välittömästi ryhdyttiin kuitenkin toimenpiteisiin radiotiedusteluvoiman suuntaamiseksi uusiin, tiedustelurintamaa täydentäviin suuntiin eli Le.R 1:lle Nurmoilaan ja Le.Lv.14:lle Tiksjärvelle. Tämä ratkaistiin eri vaiheiden jälkeen siten, että sekä 2. että 3. komppaniasta irroitettiin toinen joukkue, edellisestä Nurmoilaan ja jälkimmäisestä Tiiksjärvelle. Sauran esitykseen verrattuna Helsinki oli jäänyt pois. II/3. K siirtyi Tiiksjärvelle jo toukokuun alussa päästen heti tehokkaaseen toimintaan. II/2.K:n siirtyminen Nurmoilaan tapahtui hitaammin rakentamisviiveiden vuoksi. Kesäkuun alussa oli pataljoonan ryhmitys seuraavan taulukon mukainen23 :

Yksiköt Päälliköt Sijoitus Tuettava joukko
Esikunta
1.K
2.K

 

II/2.K
3.K
II/3.K
Sääryhmä
Valvontaryhmä

Kapt Hartikainen
Ltn Fahlgren
Ltn Saares

 

Ltn Jahila
Ltn Telegin
Vänr Pöyhönen
Ltn Kahiluoto
Radiosähk. Sikiö

Suur-Merijoki
Suulajärvi
Juurikorpi

 

Nurmoila
Hirvas
Tiiksjärvi
Joensuu
Immola

IlmavE
Le.R 3
IlmavE (ADD-kuunt)
ja Le.R 3
Le.R 1
Le.R 2
Le.Lv 14
IlmavE
IlmavE

Ilmavoimien Radiopataljoona kesäkuun alkupuolella 1944

Pataljoonan esikunta toimi pääosiltaan tässä vaiheessa eli kesäkuun suurhyökkäyksen alkamiseen asti Suur-Merijoella. Suunnitelmana oli komentopaikan siirtäminen Mikkeliin. Alkuvaiheessa katsottiin kuitenkin, että komentajan tuli olla mahdollisimman läheisessä kosketuksessa komppanioihin henkilöstön lisäämisen ja koulutuksen sekä toiminnan yhtenäistämisen ollessa vielä käynnissä. Toiminnallisen keskus eli tiedustelukeskus perustettiin heti kuitenkin Mikkeliin. Keskuksen päälliköksi tuli luutnantti Rope Kojonen. Tiedustelukeskuksen tehtävänä oli koota ja yhdistää kuunteluyksiköistä tulevat operatiiviset tiedot ja raportoida ne käyttäjille, joita olivat

  • Päämajan tiedusteluosasto,
  • Päämajan Radiopataljoona
  • merivoimat ja
  • ilmavalvontajoukot sekä
  • kesäkuun suurhyökkäyksen aikana myös maavoimat.

Tiedustelukeskuksella oli yhteistoimintayhteys muun muassa sotavankien kuulustelutoimiston ja Op.3/PM:n samoin kuin vastaavan saksalaisen tiedustelukeskuksen kanssa. Viimeksi mainittua edusti Päämajassa yliluutnantti Vaatz.

Taktisella tasolla tiedustelutiedot menivät luonnollisesti suoraan tuettavalle rykmentille tai laivueelle.

Ryhmitysmuutokset kesäkuun 1944 puolivälistä sodan loppuun

Kesäkuun suurhyökkäyksen jälkeen tiedusteluyksiköt siirtyivät taaksepäin tuettavien lentoyksikköjen mukana. Tässä vaiheessa pataljoonan esikunta siirtyi Mikkeliin. Elo-syyskuussa vetäytyminen jatkui.

Yksiköt Päälliköt Sijoitus Tuettava joukko
Esikunta
Tiedustelukeskus
1.K
II/1.K
2.K
II/2.K
3.K
II/3.K
Sääryhmä
Valvontaryhmä
Kapt Hartikainen
Ltn Kojonen
Ltn Fahlgren
Ltn Harrela
Ltn Saarnes
Ltn Haupt
Ltn Telegin
Vänr Pöyhönen
Ltn Kahiluoto
Ltn Niskanen
Mikkeli
Mikkeli
Lappeenranta
Juurikorpi
Mensuvaara
Juurikorpi
Värtsilä
Tiiksjärvi
Joensuu
Lappeenranta
IlmavE

 

Le.R 3
IlmavE (ADD-kuunt)
Le.R 1
Le.R 3
Le.R 2
Le.Lv.14
IlmavE
IlmavE

Ilmavoimien Radiopataljoona heinäkuussa 1944

Yksiköt Päälliköt Sijoitus Tuettava joukko
Esikunta
Tiedustelukeskus
1.K
II/1.K
2.K
3.K
II/3.K
Sääryhmä
Valvontaryhmä
Kapt Hartikainen
Ltn Kojonen
Ltn Fahlgren
Ltn Haupt
Ltn Harrela
Kapt Telegin
Ltn Pöyhönen
Ltn Kahiluoto
Ltn Niskanen
Mikkeli
Mikkeli
Lappeenranta
Kausala
Joroinen
Liperi
Paltamo
Joensuu
Lappeenranta
IlmavE
Le.R 3
IlmavE (ADD-kuunt)
Le.R 3
Le.R 1
Le.R 2
Le.Lv.14
IlmavE
IlmavE

Ilmavoimien Radiopataljoona sodan päättyessä

Suuntimoasemat oli osittain sijoitettu joukkueiden toimintapaikkoihin nähden erikseen, erillisiin asemapaikkoihin siten, että saatiin aikaan tarkoituksenmukaiset paikantamis- eli ristisuuntimakannat. Ilmavoimien Viestipataljoonan kertomuksessa ei näistä ole täydellistä luetteloa, mutta siinä mainitaan sijoituspaikkakuntina Mensuvaara, Parikkala, Luumäki ja Turku24 . Suuntimoasemia siirrettiin kesän 1944 kuluessa samalla kun pataljoonan ryhmitys muiltakin osin muuttui.

6.10.1944 aloitettiin vielä Oulun alueella yhden komppanian voimin saksalaiseen radioliikenteeseen kohdistuva kuuntelu ja oman radioliikenteen valvonta. Neuvostoliiton ilmavoimiin kohdistuva kuuntelutiedustelu lopetettiin. Kuuntelutoiminta lopetettiin kokonaisuudessaan noin kolmen viikon kuluttua. Ennen kotiuttamista siirrettiin kaikki yksiköt Kausalaan, josta kotiuttaminen tapahtui ilmavoimien Viestipataljoonan toimenpitein 20.11.1944 mennessä.

Stella Polaris-operaatioon lienee osallistunut parisenkymmentä Ilmavoimien Radiopataljoonaan kuulunutta henkilöä25

Henkilöstö, rekrytointi ja koulutus26

Ilmavoimien Radiopataljoonan määrävahvuudeksi määriteltiin yhteensä 513 henkilöä. Suurena vaikeutena olivat vaatimukset täyttävän päällystön ja muun erikoishenkilöstön hankkiminen. Tarvittiin toisaalta venäjänkielen taitoisia, toisaalta matemaattisia taipumuksia omaavia analyytikoiksi sopivia henkilöitä sekä luonnollisesti päteviä viestiupseereita. Vuoden 1942 lopulla suoritettiin laaja venäjänkielen taitoisten upseerien, aliupseereiden ja miesten inventointi. PMRadP irrotti 6. komppanian perustamisvaiheessa joitakin pystyviä nuoria upseereita., jotka ensin toimivat kouluttajina ja joukkueenjohtajina. Pataljoonaorganisaatiossa he toimivat komppanian päällikköinä, tiedustelutoimiston päällikkönä sekä erillisten joukkueiden johtajina. Ensimmäisiä näistä olivat luutnantit Sven Fahlgren, Rope Kojonen ja Lauri Pöyhönen. Lisää upseereita saatiin vähitellen. Helmikuun 1944 alussa suorittiin uusi henkilöiden etsintä laajenevan pataljoonan tarpeita varten. Osa oli jo saatu luetteloihin komppaniavaiheen henkilöitä valittaessa. Lisäksi käytettiin hyväksi jo organisaatiossa olevien henkilöiden tuttavuuksia ja suosituksia27 . Matemaattisia taipumuksia omaavia salakielisanomien avaamistoiminnassa tarvittavia analyytikkoja, sekä upseereita, aliupseereita että miehistöön kuuluvia, etsittiin yliopiston rehtorin, professori Nevanlinnan asiantuntemusta hyväksikäyttäen28 .

Kenttäjoukoista löytyikin sopivaa henkilöstöainesta niin paljon, että koulutus päästiin aloittamaan. Vuoden 1943 kuluessa toimeenpantiin kaksi kurssia, joista ensimmäinen aloitettiin Taavetissa ja vietiin loppuun Lahdenpohjassa. Ensimmäisen, 60 oppilasta käsittävän kurssin kestoaika oli noin 8 kuukautta. Tämän kurssin kaikki oppilaat olivat venäjänkielen taitoisia. Koulutusajan pituuteen vaikutti ilmeisesti se, että puhekuuntelukoulutuksen lisäksi kaikille annettiin myös sähkötyskoulutus.. Koulutuksen loppuvaiheessa Lahdenpohjan Rauhalan kasarmilla koulutettavat työskentelivät kolmivuorotyössä jo lähes todenmukaisissa olosuhteissa.29

Seuraava kurssi järjestettiin Savonlinnassa (Säämingin Rauhalinnassa) PM RadP:n koulutuskomppaniassa eli 1. komppaniassa sen koulutushenkilöstön voimin. Se oli kestoltaan ensimmäistä kurssia huomattavasti lyhyempi, noin 4 kuukauden pituinen. Koulutus oli ensisijaisesti sähkötyskoulutusta, joten ilmeisesti ei enää ollut löydetty riittävästi kielitaitoista oppilasainesta. Toinen samanlainen, vielä hieman lyhyempi kurssi järjestettiin Savonlinnassa keväällä 1944, siis Ilmavoimien Radiopataljoonan jo tultua perustetuksi. Syyskuussa 1944 aloitettiin vielä Ilmavoimien Viestikoulussa radiotiedustelijoiden sähkötyskurssi, mutta tämän kurssin koulutusta ei ehditty viedä loppuun ennen sodan päättymistä.

Kurssimuotoisen koulutuksen lisäksi koulutettiin pataljoonaan jatkuvasti saapuvia kielitaitoisia upseereita, aliupseereita ja miehistöä, ensin PMRadP:ssa ja sitten IlmavRadP:n komppanioissa. Upseerit koulutettiin kielitaitonsa ja analyyttisen kykynsä edellyttämiin tehtäviin, alipäällystö ja miehistö puhekuuntelijoiksi, joitakin aliupseereita myös selvittely- ja raporttiupseerin tehtäviin. Sähkötyskoulutusta pataljoonassa annettiin vain suuntimohenkilöstölle.

Koulutustasosta on arvioitu, että kaikki saavuttivat sähkötyksessä vähintään II luokan, noin neljännes I luokan tason. Sähkötyksen vastaanotossa noin puolet selvitti radiotiedustelijoiden yleisvaatimustason mukaisen kokeen 100 merkkiä minuutissa30 .

Kurssiaika Kurssipaikka Oppilasmäärä Opettajat
20.12.42-1.7.43
1.7.43-1.9.43
Taavetti
Lahdenpohja
60 Hartikainen, joukkueen-
johtajat, radiotiedustelualiups.
1.2. - 6.6.43 Savonlinna 36 1.PMRadP:n kouluttajat
1.4. - 8.7.44 Savonlinna 34 1./PMRadP:n kouluttajat
16.9.44 – (kesk) Ilmav.Vkoulu 42 Ilmav.Vkoulun kouluttajat

Ilmavoimien radiotiedustelun koulutusryhmät

Määrävahvuutta ei koskaan saavutettu. Syyskuussa 1944, jolloin vahvuus oli suurimmillaan, oli henkilöstön määrä 433. Upseerivajaus oli tällöin 34. Myöskään aliupseerien ja miehistön saanti kielitaitoa ja analyyttistä kykyä vaativiin tehtäviin ei ollut helppoa. Parhaimpia aliupseereita käytettiinkin upseerien tehtäviin. Kyky, eikä sotilasarvo ratkaisi miehen käytön.

Seuraava osa >>

Edellinen sivu:
Seuraava sivu: Ihantalan panssarikoodi

Uutiset

Sivu 1 / 6  > >>

Kategoria: General
Kirjoittaja: Tiedottaja
Lokakuussa 2016 julkaistiin Ohto Mannisen, Lauri Lehtosen ja Timo Lienen kirjoittama kirja Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia, joka kertoo radiotiedustelumme toiminnasta sotavuosina 1939–45.
Kategoria: General
Kirjoittaja: Tiedottaja

Kouvolan Sotilasradiomuseo järjestää 10.–11.9. (lauantai-sunnuntai) matkan Pietariin ja Kronstadtiin. Pietarissa tutustutaan sotamuseoon ja Kronstadtissa Popov-museoon. Matka varmasti kiinnostaa myös ELSO-killan jäseniä.

Matka Kronstadtiin kulkee Suomenlahden ali ja yli menevää patotietä, joten sekin nähdään matkalla.

Matkan kustannus on n. 250 €/henkilö + viisumikulut. Ilmoittautuminen matkalle 30.7. mennessä

Ilmoittautuminen sähköpostilla: museo@putkiradiomuseo.fi

Kategoria: General
Kirjoittaja: Tiedottaja
ELSO-kilta kokoontuu vuosikokoukseen Turkuun lauantaina 9.4. klo 15 alkaen. Kokouksen lisäksi päivän ohjelmassa on esitelmiä, ruokailu ja sauna. Kaikki jäsenet toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi.