Tulosta tämä sivu

MO:n ensimmäinen lotta

Lauri Lehtonen

MUISTIINMERKINTÖJÄ SIIRI KYLMÄNOJAN HAASTATTELUISTA 4.5.1990 JA 23.11.2006

Siirin tulo MO:hon oli eräänlainen sattuma. Hän oli eräänä kesäisenä päivänä, heinäkuussa 1941 menossa lottatehtävään kävellen Juvan–Mikkelin tietä, lottapukuun pukeutuneena. Mullinmäen kohdalla, noin 30 km ennen Mikkeliä hänet ohitti kovaa vauhti ajava pieni Opel-henkilöauto. Ohitettuaan hänet kuljettaja löi jarrut pohjaan ja auto pysähtyi valtavaan pölypilveen. Autossa oli kaksi upseeria, jotka tarjosivat kyytiä. Siiri hyppäsi mukaan ja matka kohti Mikkeliä jatkui. Ennen kuin oltiin Mikkelissä upseerit totesivat, että heidän joukossaan tarvittaisiin lotta, eikö Siiri tulisi tähän heidän yksikköönsä. Hetken mietittyään Siiri totesi, että voisi lähteäkin, ja asia oli sillä selvä. Mikkelissä pysähdyttiin. Upseerit kävivät hoitamassa asiansa jossakin esikunnassa (ilmeisesti Tied.2, LL), ja Siiri istui autossa odottamassa.

Sen jälkeen matka jatkui, mihin, sitä Siiri ei tiennyt. Mutta ilmeisesti rintamalle. Tämä ei olisi Siirille mitään uutta. Hänhän oli ollut lottana jo Talvisodassa. Ennen Lemiä upseerit esittäytyivät. Toinen ilmoitti olevansa porukan päällikkö, nimeltään Veikko Snellman (myöh. Virkkunen, LL), toinen huolto- tai autoupseeri (hän oli Niilo Kostermaa, LL). Siiri kertoo miettineensä, minkälainen porukka oikein on kyseessä, kun päällikkö ja huoltoupseerikin ovat tuollaisia kakaroita.

Tultiin joukon sijoituspaikalle, joka oli Ruokolahdella. Siiri ohjattiin majoittumaan synnytyssairaalaan, joka oli aivan tyhjillään oleva hieno rakennus kauniilla niemellä. Tilat olivat siistit, mutta luteita siellä oli tavattomasti niin, että nukkumisesta ei tullut mitään. Jatkossa majapaikaksi tulikin suutarin mökki.

Aamulla yhdeksältä tultiin noutamaan ja tutustumaan joukkoon. Ilmeni, että tämä oli erikoinen joukko, 31 henkeä, joista 15 upseeria, 15 aliupseeria ja yksi korpraali tai sotamies, joka keitti soppaa. Olisikohan hänen nimensä ollut Kokko? Siirillä ei ollut mitään käsitystä, mitä porukka tekee, mutta ajatteli odottaa ja katsoa.

Siirin pomoksi tuli alkuvaiheessa Matti Äyräpää, joka alkoi opastaa työhön, josta Siiri alussa ei ymmärtänyt yhtään mitään. Työ oli alusta lähtien verkkopiirrosten tekoa. Se tapahtui siten, että Siirille tuotiin kuuntelupisteiltä vastaanotetut sanomat ja hän laati sanomien perusteella verkkopiirrokset, eli piirrokset, joista kävi ilmi, mitkä asemat pitävät keskenään yhteyttä. Myöhemmin tehtävään kuului sanomien noutaminen kuuntelijoilta. Alkuun ne olivat käsin piirrettyjä harakanvarpaita. Vasta myöhemmin, mahdollisesti Äänislinnassa, alettiin käyttää kirjoituskonetta. Siiri oli tässä vaiheessa tässä työssä yksin. Päivän viimeiset sanomat piti hakea klo 23, jolloin venäläisten vuorokausi vaihtui. Sen jälkeen oli laadittava kuluneen vuorokauden viimeiset verkkopiirrokset.

Seuraava toimintapaikka oli Immola. Siellä asuttiin kerrostalossa, ilmeisesti rajavartioston henkilökunnan asuintalossa. Verkkopiirrostyö jatkui. Kahrolan joukko tuli myös Immolaan. Kannaksella liikkuvista mottiryhmistä ei Siirille kerrottu. Niiden tulokset saattoivat olla kyllä hänen käsittelyssään ilman että hän tiesi niiden alkuperää. Verkkopiirrosten lisäksi oli yleistä konekirjoitustyötä.

Seuraava MO:n toimintapaikka oli Pitkäranta. Olosuhteet olivat huonot. Toimistotalo oli kirkon tms raunion vieressä oleva keskeneräinen rakennus. Seinissä oli tappuroita sanomalehtien alla. Luteita oli paljon. Samassa talossa oli MO:n viestitoimisto. Asuntoina oli kaksikerroksisia hirsitaloja, jotka oli välirauhan aikana rakennettu tuhottujen talojen paikalle pystyyn jääneiden savupiippujen ympärille. Vessat oli toisessa kerroksessa, josta tavara putosi alas. Suomalaiset olivat tehneet uudet vessat ulos. Taloissa oli kaikenlaisia syöpäläisiä, torakoita yms. Matka työpaikalta asunnolle kävi pellon poikki, joka pimeässä oli hankala kulkea. Kerran Siiri oli pudonnut pimeässä kuivaan kaivoon. Vaikka yöllä tuli myöhään työstä, oli aamulla taas virkeä lähtemään.

Äänislinna oli parempi paikka. Joukkoa oli jo paljon enemmän. Cavenius ja Kotilainen olivat tulleet jo Immolaan. Kaikki teitittelivät toisiaan, vaikka Kotilainen ehdottikin sinuttelua kannakselaiseen tapaan. Siiri oli todennut, että sellainen paha tapa pitää lopettaa. Työ oli edelleen samaa, verkkopiirroksia ja konekirjoitusta. Siiri teki verkkopiirrokset suoraan sanomista. 2.-toimiston pojat tutkivat asioita sen jälkeen verkkopiirroksista. Asuminen ja työskentely tapahtuivat samassa rakennuksessa.

Karhumäessä oli joukko kolmessa talossa, päärakennus ja ns alatalo, jossa mm Simo Sarvento, Kärpänen ja Salon Jori sekä postinkantaja Lehtinen asuiva. Olli Mykkänen asui erikseen pienessä mökissä. Talossa oli keittiö, ruokasali ja juhlasali. Jo Äänislinnassa oli tullut toinen lotta (Bertta Saranen) samaan työhön. Lopuksi oli verkkopiirroksen tekijöitä kolme, kolmessa vuorossa yksi lotta kerrallaan (muut olivat neljässä vuorossa). Tämä ryhmä oli osa 2.-toimistoa eli liikenne/tilastotoimistoa, samassa huoneessa oma pöytä. 2.-toimiston henkilöstöä olivat mm Koskinen, Jukarainen, Varttinen, Heinonen, Poutiainen, Armas Salonen ja Onni Oja, lisäksi yksi lotta. Salonen ja Oja kiusasivat Koskista niin, että Koskinen ei tullut koskaan pataljoonan yhteisiin tapaamistilaisuuksiin. (Siiri sanoi Salosta ja Ojaa "jumalankieltäjiksi"). Salonen oli ryyppymiehiä. Hammaslahdessa Thurnbergin(?) Leo ja Salonen ostivat apteekista koko rautaviinivaraston.

Tässä vaiheessa komppaniassa oli jo kolmisenkymmentä lottaa, kesäaikana lottien määrä kasvoi. heitä oli mm.viestityskeskuksessa ja kuuntelu-/katsaustoimistossa. Siiri joutui käyttämään myös kaukokerjoitin HELL:iä ja salakirjoituskone ENIGMAA sekä "matolaatikkoa". ENIGMAA ei asemasotavaiheessa paljon käytetty, enemmän sen sijaan mm hyökkäysvaiheessa. Siiri kävi vierailemassa Motti-ryhmissä, Uhtualla ja Rukajärvellä. Pimeällä tiellä pelotti. Motti-ryhmät tekivät verkkopiirroksensa itse.

Juhlia oli. Toiset juhlivat, toiset eivät. Juhannusjuhlat pidettiin. Tanssi oli kielletty, mutta silti tanssittiin. Ulkopuolella oli vartio sotapoliisien varalta. Sotapoliisit tulivatkin, mutta vartiolta tuli hälytys. Tanssi keskeytettiin nopeasti ja Kostermaa aloitti puheen Suomen lipulle. Sotapoliisit katsoivat hetken ja lähtivät pois. Tulivat tunnin kuluttua uudelleen, mutta taas vartio hälytti ajoissa. Kun poliisit tulivat sisään, oli Kostermaa edelleen pitämässä puhetta Suomen lipulle. "Kyllä on isänmaallista porukkaa", olivat sotapoliisit todenneet. Alkoholin käyttö oli satunnaista. Kerran Kostermaa toi Sortavalasta ison kuorman, mutta välillä ei alkoholia ollut. Lomalta tulijat joskin tappelivat kännipäissään.

Vetäytymisvaiheessa kesällä 1944 oltiin Hammaslahdessa vain niin kauan (Juhannuksena), että sieltä tiedustelijat kävivät katsomassa tilanteen Rauhalinnassa. Asetuttiin emäntäkouluun (toimistot ja työpisteet, majoitusta) sekä Rauhalinnaan (asuminen). Siiri asui 6-kulmaisessa huoneessa. Samoja töitä tehtiin. Vähän myöhemmin tuli RTK:n (Radiotiedustelukeskus) porukkaa, jolloin muutamia (Siiri mukaan lukien) siirtyi Keuruulle. Siiri meni Keuruun pappilaan asumaan. Seepon matkustajakoti oli täynnä radiotiedusteluväkeä. Toimistot kansakoululla. Keuruulla Siiri teki konekirjoitustyötä, ei verkkopiirroksia. Kalmi oli Keuruulla. Meni Kerttu Seesteen kanssa naimisiin.

Keuruulta tuli lähtö Stella Polarikseen. Siiri ja T.R.O. Kylmänoja (seuraavassa TRO) olivat lomalla. Lomalta palattua tuli heti lähtökäsky. Kävivät vain hakemassa vaatteet kotoa ja sieltä suoraan Närpiöön. Kellekään ei kotona selitetty mitään. Tulivat niin viime tingassa junalla Närpiöön, että laivat lähtivät samana päivänä. Siiri ja TRO olivat kihloissa. Laivalla tuli pikapäätös naimisiin menosta. Kapteeni vihki. Sven Fahlgren tekstasi hienot vihkitodistukset suomeksi ja ruotsiksi. Ovat vielä tallella. Ajatus oli, että näin ei erotettaisi erilleen Ruotsin puolella, mutta ei siitä mitään apua ollut. Mahdollisesti ihmiset ajattelivat, että oli tullut "kiire" naimisiin, kun niin hätäisesti piti vihkiä. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Jokainen voi laskea tytön syntymäajasta. Laivan ruumassa istuttiin ahtaudessa. Polvet koukussa piti istua. Äidit menivät potan kanssa tikkaita ylös ja alas. Merenkäyntiä ei oleellisesti ollut. Jossakin vaiheessa Siiri oli pitkällään kannella. Kysymykseen, pelottiko yleensä näissä vaiheissa Siiri vastasi, että toisaalta oli helpotus se, että pääsi pois mahdollisen miehityksen jaloista. Toisaalta oli huoli Suomeen jääneistä omaisista. Härnösandissa Siiri asui naisten kanssa Läroverketissä. 2-kerroksiset sängyt, lapset huusivat. Caveniuksella oli tyttöystävä lotta Irja Kinnunen ja oma vaimo. Vaimo ihmetteli, kun heidän matkalaukussaan oli tyttöystävän nimi. Irja Kinnunen jäi Ruotsiin, eikä hänestä mitään ole kuulunut sen jälkeen.

Paluumatkan Siiri ja TRO tekivät yhdessä, kolmantena ryhmänä. Matka tehtiin bussilla. Hirvenkari ja Kinert olivat rajalla. Matkan vaiheista Siiri ei juuri mitään muista. Siltoja oli rikki ja ylimeno bussilla pelotti. Juna oli täpötäysi.

Lopulta tultiin Mikkeliin, ensin keskikaupungille, sieltä jonkin ajan kuluttua alkuvuonna 1945 Sutelaan. Sutela on Tertin kartanon takana. Vastapäätä valtatien toisella puolella on Sairila, jossa Heinrichs asui. Sutelan pappilan luona oli parakit, joissa toimittiin. Siiri jatkoi edelleen töitä, konekirjoitus- ja toimistotyötä. Täällä olivat mm Syysjärvi, Matikainen ja Pihlaja , jotain muuta porukkaa. Täältä lotat sitten kotiutettiin. Syysjärvi ja Matikainen kävivät joka viikonloppu Mikkelissä ja tappelivat, tulivat silmä mustana takaisin. Lähettinä oli Hallamaan vaimon veli Streng. Tuli vasta tässä vaiheessa Hallamaan hommiin, oli nuori. TRO ei tehnyt matkoja muualle. Holger Fredriksson oli Sutelassa, ilmeisesti käsitteli tuloksia.

Sen jälkeen v 1946 puolella siirryttiin asumaan Kauniaisiin Nyforsin huvilaan. Kaltokari asui siellä myös. Siiri oli kotona. Syksyllä -46 syntyi tytär. Asunto oli kolhoosityyppinen, yhteinen keittiö. TRO oli pidätettynä. Oli pelottavaa, ei tiennyt mitä tapahtuu. TRO pidätettiin useita kertoja työpaikalta kuulusteluihin. Pidätys tapahtui aina ennen klo 16. Samaan aikaan tehtiin kotitarkastus. Työpaikalta annettiin kuitenkin varoitus. Valpon miehet kysyivät, kuka varoitti. Siiri sanoi, ettei tiennyt, naapuriin oli soitettu. Ullakon purutkin käytiin läpi. Kameran itselaukaisin takavarikoitiin, kun eivät tienneet mikä se oli. Palautettiin myöhemmin.

Edellinen sivu:
Seuraava sivu: Ihantalan panssarikoodi

Uutiset

Sivu 1 / 6  > >>

Kategoria: General
Kirjoittaja: Tiedottaja
Lokakuussa 2016 julkaistiin Ohto Mannisen, Lauri Lehtosen ja Timo Lienen kirjoittama kirja Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia, joka kertoo radiotiedustelumme toiminnasta sotavuosina 1939–45.
Kategoria: General
Kirjoittaja: Tiedottaja

Kouvolan Sotilasradiomuseo järjestää 10.–11.9. (lauantai-sunnuntai) matkan Pietariin ja Kronstadtiin. Pietarissa tutustutaan sotamuseoon ja Kronstadtissa Popov-museoon. Matka varmasti kiinnostaa myös ELSO-killan jäseniä.

Matka Kronstadtiin kulkee Suomenlahden ali ja yli menevää patotietä, joten sekin nähdään matkalla.

Matkan kustannus on n. 250 €/henkilö + viisumikulut. Ilmoittautuminen matkalle 30.7. mennessä

Ilmoittautuminen sähköpostilla: museo@putkiradiomuseo.fi

Kategoria: General
Kirjoittaja: Tiedottaja
ELSO-kilta kokoontuu vuosikokoukseen Turkuun lauantaina 9.4. klo 15 alkaen. Kokouksen lisäksi päivän ohjelmassa on esitelmiä, ruokailu ja sauna. Kaikki jäsenet toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi.